Etta - VaLePa

23.01.2021

Etta hakee revanssia hallitsevalta mestarilta Valepalta

Tammikuun loppu ei tuonut helpotusta Oulun koronatilanteeseen, ja rajoitusten säilyttyä ainakin helmikuuhun asti voimassa, pelataan lauantain ottelu edellisen tapaan ilman katsojia. Runkosarjan toiseksi viimeisen kotipelin jälkeen tiedossa on viiden viikon kotipelitauko, joten kannattaa avata Ruutu+, josta voi fanikameralähetystä seurata.

Vastaanpa asettuukin lajitaitoa sieltä ihan terävimmältä huipulta, kun verkon toiselle puolelle asettuu kolme viimeistä Suomen mestaruutta vienyt Valepa. Edellisen kerran keskinäinen paremmuus mitattiin viime torstaina, jolloin isäntänä toiminut Valepa oli parempi 3-0 -lukemin. Myös kauden 2017-2018 finaalisarja on edelleen tuoreessa muistissa. Yhteensä joukkueiden historiassa kyseessä on 40. kohtaaminen ylimmällä sarjatasolla, joista Etta on vienyt potin kuusi kertaa, joten ennakkoasetelmat ovat selvät. Kahdella viime kaudella Etta on kotonaan onnistunut Valepan voittamaan, joten sarjasijoituksia tiukempi ottelu on luvassa. Valepa lähtee otteluun pisteen päässä sarjakärjestä, Ettan sijoitus puolestaan on seitsemäs.

Sastamalalaisten penkin päässä istuu oululaisillekin tuttu hahmo, kun Sun Volleyta kolme kautta edustanut ja Ettassa kauteen 2013-14 varsin mitalinhohtoisen pelaajauransa päättänyt Janne Kangaskokko aloittaa toisen kautensa päävalmentajana. Edelliset neljä kautta päättyivät apuvalmentajan pestissä SM-mitaliin, mutta viime kauden Cup-mestaruus on vielä tässä vaiheessa ainoa jalometalli päävalmentajana. Tämän vääryyden korjaaminen on hyvässä vauhdissa, 11:sta ottelusta kymmenen voittoa ja menossa yhdeksän voiton putki.

Valepan passari ei tutusti esittelyitä kaipaa, mutta esitellään silti. Mikko Esko aloitti liigauransa syyskuussa 1995. Vähän perspektiiviä asialle; tuolloin peliä pelattiin valkoisella Mikasalla, erät kestivät 15 pisteeseen, ja pisteitä sai vain omalla syöttövuorolla. Lisää perspektiiviä; molempien joukkueiden 26:sta pelaajasta 15 ei ollut syntynyt, kun Mikko Esko heitti ensimmäisen liigapassinsa. Esimerkiksi Ettan Kasimir Vuorinen oli tuolloin yhden kuukauden ikäinen, ja Valepan sekä Suomen maajoukkueen luottoyleispelaaja Sakari Mäkinen opetteli kävelemään kahdeksan kuukauden ikäisenä. Alkuvuodesta 1998, jolloin Mesko voitti ensimmäisen mitalinsa ja valittiin kauden miestulokkaaksi, oli lauantaina kohtaavista joukkueista edelleen 13 pelaajaa syntymättä. Tämän miehen suuruutta ja merkitystä kotimaiselle lentopallolle ei voi liikaa ylistää, on olemassa vain yksi Mikko Esko. Pelaa käsittämättömän korkealla tasolla edelleen 42:sta ikävuodesta huolimatta, ja pelaa Valepan riveissä vielä ainakin seuraavat kaksi kautta. Nuori Aaro Pihlajamäki on jäänyt minimaaliselle peliajalle tämän legendan takana, mutta toisaalta parempaa opettajaa passaripelin saloihin on vaikea löytää.

Ristipaikalta palloa murjoo maajoukkueessa asti vaikutuksen tehnyt liigan tämän hetken pisin aktiivipelaaja, 212-senttinen Aaro Nikula. 21-vuotias Someron kasvatti pelaa ensimmäistä kauttaan joukkueen selkeänä ykköshakkurina, ja jälki on ollut tulevaisuutta ajatellen lupaavaa. Nikula on sekä torjunta- että tehotilastossa liigan top-10:ssä, ja varmuus kasvaa peli peliltä. Vastuuta myös Mikko Eskolta alkaa herua enemmän, ja muutaman vuoden pelikokemus tulee aikanaan korjaamaan pienet virheet tekemisessä. Tekniikkaa hiomassa on onneksi päävalmentajan lisäksi itse herra Olli Kunnari, joten Aarolle voidaan luvata valoisaa tulevaisuutta.

Keskitorjujiksi Valepalla on tällekin kaudella heittää erittäin pelottava kaksikko. Pituudessa kauas Nikulan taakse jäävä 210-senttinen Mikko Karjarinta pelaa Valepassa jo kolmatta kauttaan, ja lähentelee 21 vuoden iästään huolimatta jo sataa liigaottelua. Liigan varmimpiin hyökkääjiin kuuluva Karjarinta on omimmillaan torjunnassa, jossa varsinkin Nikulan kanssa muodostavat melko kunnioitusta herättävän lipan, josta on kovimmillakin hyökkääjällä vaikeuksia päästä ohi. Samoilla vahvuuksilla pelaa myös ruotsalaisvahvistus David Pettersson, joka 205 sentin pituudellaan näyttää nuorukaisiin verrattuna jo lähestulkoon keskimittaiselta. Pettersson on tällä kaudella hoitanut oman osansa vähintäänkin kiitettävästi, vaikkei rooli tämän kauden joukkueessa olekaan ehkä yhtä iso kuin viime kaudella. Ennen viime kaudeksi Valepaan siirtymistään Ruotsin liigassa kipeästi hopealle jäänyt ruotsalainen kuuluu Ruotsin maajoukkuerinkiin, ja on tärkeä linkki Valepan tulivoimaista kentällistä eritoten varmalla hyökkäyspelillään. Valepan vahvuutta voidaan lukea myös vaihtopenkin kovuudesta, kun vaihdossa on varaa istuttaa peleissä liigan historian neljänneksi kokeneinta, yli 600:n liigapelin viisinkertaista Suomen mestaria Anssi Vesasta. Joukkueessa, johon kuuluu Mikko Esko, ei voida käyttää syynä pian täyttyvää 41 vuoden ikääkään, joten aloittavan kaksikon täytyy harjoitella todella korkealla tasolla.

Yleispelaajat, mitä heistä voidaan tällä kertaa sanoa. Jopa tänä erittäin tasokkaana kautena etenkin hyökkäysvoimaltaan täysin poikkeuksellinen kaksikko, kuten eritoten latvialainen Romans Sauss näytti toteen joukkueiden edellisessä kohtaamisessa. Viidettä kauttaan Suomessa pelaava Sauss on voittanut Latvian, Suomen ja Sveitsin mestaruudet, ja kokemusta löytyy lisäksi myös Saksan ja Ranskan liigoista. Kokeneen yleispelaajan vahvuus on ollut eritoten vastaanotossa, onhan mies liigan pelaavista yleispelaajista tilastojen valossa selvästi paras vastaanottaja. Kauden mittaan myös hirmuinen olkapää on tullut vastustajille tutuksi, kun lyöntivoima on edellisestä Suomen reissusta vain koventunut. Toisena yleispelaajien vastaanottotilastossa onkin sitten Sastamalan Prinssi Sakari Mäkinen. Olli Kunnarin entinen biitsipari on ollut Kunun uusi tuleminen ensimmäisestä Valepa-kaudestaan lähtien vuonna 2012. Belgiassa ja Valko-Venäjällä hioituneet taidot veivät Mäkisen jo viime kaudella Hurrikaanissa aivan liigan kirkkaimpaan kärkeen, ja tällä kaudella meno jatkuu samana kotimaisemissa. Timanttisen vastaanoton lisäksi Mäkinen kuuluu liigan varmimpiin hyökkääjiin, ja lähes Jan Heleniuksen vastaavalle vertoja vetävä sikaviistolyönti oli jo viime viikolla äärimmäisen vaikea pideltävä. Ilari Toimela, Paavo Kaski ja Juho Kaunisto ovat vielä kasvamassa korkoa yleispelaajina, ja tyytynevät tälläkin kaudella vielä lähinnä syöttö- ja torjuntavaihtoihin.

Valepan tämänkin kauden materiaalista kertoo se, että koko liigan 12. paras vastaanottaja on vasta joukkueen kolmanneksi paras nostaja. Risto Ruohola jäi viime kaudella odottelemaan mahdollisuuttaan Aleksi Mutkan takana, ja Mutkan siirryttyä kentältä hallintopuolelle, näytön paikka tuli. Erittäin vakuuttavaa työtä 20-vuotiaalta nuorukaiselta onkin nähty. Ikäisekseen suurella varmuudella ja rauhallisuudella operoiva Narvi-Pallon kasvatti on kovassa seurassa liigan kovimpien pelaajien ympäröimänä, mutta askel askeleelta alkaa lähestyä itsekin samaa statusta.

Oletetut avauskokoonpanot
Etta: Laakso, Muukkonen, Helenius, Vuorinen, Niinivaara, Aho, Mäntylä
Valepa: Esko, Nikula, Sauss, Mäkinen, Pettersson, Karjarinta, Ruohola.